126. Valitsemmeko jälkiviisauden vai viisauden?

Asioiden pitkyttyessä ne mutkistuvat. Pandemian jatkuessa ja neuvottomuuden lisääntyessä selitykset tehdyistä virheistä sekä puuttuvista strategioista kasvattavat epäluottamusta. Välillisestikin pandemiaan osallistuneet ministerit sysäävät syyn epäonnistumisistaan toisille, aikaisemmille hallituksille, virkamiehille tai virastoille. Ministerit eivät miellä tehtävää vastaanottaessaan olevansa vastuussa edustamastaan hallinnonalasta. Kyvyttömyys kiistetään. Vastuu siirtyy alemmille, poliittisin perustein nimitetyille kansliapäälliköille ja ylemmille virkamiehille. Esimerkkinä huoltovarmuuskeskus aiheutti osaamattomilla hankinnoillaan liki 10 miljoonan euron vahingon. Keskuksen kerrottiin myös vuonna 2012 myyneen 25 miljoonan euron arvosta polttoöljyä maksukyvyttömälle yhtiölle. Lasku lankesi veronmaksajille. Harva edes muistaa keskuksen myyneen (29.4.2019) huoltovarmuuden kannalta tärkeän raakaöljytankkeri Masteran Ruotsiin. Uudetkin tankkerit tulevat Nesteen, ei keskuksen omistukseen. ”Jos Nesteen uudet tankkerit menevät ulkomaalaisomistukseen tai vieraan lipun alle, se tietänee ulkomaalaisten merimiesten tuloa laivoille” totesi Merimies-Unioni. Jokainen ymmärtää järjestelyn merkityksen. Ministerien poliittinen kyvyttömyys ja vastuuttomuus muuttuvat hyvä veli-verkostoa muistuttavin poliittisin virkanimityksin osaamattomuudeksi ja kelvottomuudeksi. Kuvaa värittää vielä professori P. Lillrankin liki miljoonan euron hinta-arvio yhdestä lisäelinvuodesta silloin kun ”tapettiin moukarilla hyttystä”. Viittaus liittyy pandemian jälkeiseen meitä jokaista odottavaan maksun aikaan.

Jälkiviisautta kaikki tyyni. Vai voisiko asia hoitua toisin? Eikö keskeiset asiat, kuten kasvatus, koulutus ja terveydenhoito, yhteiskunta-, ympäristö- ja kaupunkisuunnittelu sekä sosiaalinen ja taloudellinen järjestely ole uskottu henkilöille tai ryhmille, jotka tuntevat vain jonkin yksittäisen osa-alueen? Olisiko ajateltavissa muutaman ihmisen tai pienestä joukosta koostuvan ryhmän uhrautuvan elinikäiseen seikkailuun omaksua kaikki tarvittava tieto yksilöiden ja ympäröivän yhteisön uudistamiseksi? He muodostaisivat ryhmän, joka soveltaisi kaikkien erikoisalojen tuloksia ihmiseen ja yhteisöön, biologisesta kemiasta aina valtiotalouteen asti. Spesialisti, yhden alan erityisosaaja, on liian kapea-alainen. Tarvitaan henkilö tai ryhmä, joka kykenee käsittelemään kaikkia tieteen alueita. Asiantuntija, maailmankuulu nobelisti Alexis Carrel vertaa heitä lääketieteen professoriin, joka ”käyttää patologian, bakteriologian, fysiologian, kemian ja fysiikan tutkijoita laboratoriossa. Taloustieteilijät, sisärauhasten tutkijat, yhteiskunnalliset työntekijät… tietävät kaikki yhtä vähän ihmisestä kokonaisuutena. Heihin ei ole luotettava asioissa, jotka kuuluvat heidän oman alansa ulkopuolelle”.

Vuonna 1912 Nobel-palkinnon saanut asiantuntijamme ehdotti jo vuonna 1935 julkaisemassa kirjassaan Tuntematon ihminen perustettavaksi neuvoston, jonka ”jäsenet omistaisivat elämänsä sellaisten taloudellisten, yhteiskunnallisten, psykologisten, fysiologisten ja patologisten ilmiöiden tutkimiseen, joita sivistyneissä kansoissa ja niiden yksilöissä esiintyy… Sen jäsenille annettaisiin yhtä arvokas, poliittisista juonitteluista ja helppohintaisesta yleisön palvelemisesta vapaa asema kuin” eri maissa toimivien ylimpien tuomioistuinten jäsenillä on. Tästä esimerkkinä monissa sivistymaissa on ns. perustuslakituomioistuin. Heidän tehtävänsä on toimia yhteiskuntamuodosta riippumatta niin presidenttien, kuninkaitten kuin yksinvaltiaittenkin neuvonantajina yksilön ja yhteiskunnan uudistamiseksi. Periaatehan toimii jo nyt eduskunnan ja perustuslakivaliokunnan välillä vain sillä erotetuksella, että edus- ja valiokunnan jäsenet koostuvat samoista veijareista.

Asiantuntija nobelisti Alexis Carrel sanoo postuumisti vuonna 1950 julkaistussa kirjassaan, että ”niille, jotka täysin täyttävät tehtävänsä ihmisenä, totuuden tie on aina avoinna. Tämän kuningastien vaeltamiseen kaikuu kutsu niin köyhille kuin rikkaille,… voimakkaille, epäuskoisille yhtä hyvin kuin uskovaisille. Jos he kutsua noudattavat, he… täyttävät tehtävänsä… ja jouduttavat Jumalan valtakunnan syntyä maan päälle”.

Jumalan valtakuntaa korostavasta vuorisaarnasta on kulunut 2000 ja sen soveltamisyrityksen korjauksesta, uskonpuhdistuksesta 500 vuotta. Omantunnon edellyttämästä täydellisestä valinnanvapaudesta eli tieteestä asiantuntijamme puhui 85 vuotta sitten. Lineaarisesti kehitystä hahmoteltaessa päädymme Jumalan tahdon mukaiseen järjestelmään, oikeudenmukaisuuteen maan päällä 2060-luvulla. Sillon juttutuvan tasoiseksi vajonnut parlamentarismimme palvelisi todellista 12 – 20 henkilöstä koostuvaa päättäjien ryhmää. Tavoite on saavutettavissa jopa yhden nykyisin elävän sukupolven eli 30 – 40 vuoden aikana.

125. Yksilön ja yhteisön vastuu – Voiko yksilö ja yhteisö uudistua?

Kriisitilanteet paljastavat yhteisön heikkoudet ja yksilön voimattomuuden. Myös gallupit mittaavat käsillä olevan ajan ongelmia kuten puolueiden kannatusta sekä kuluttajien luottamusindikaattoreiden neljää osatekijää (omasta taloudesta, odotuksista omasta ja Suomen taloudesta sekä rahankäyttöaikeista kestotavaroihin). Mihin vastaukset perustuvat? Merkittävän avauksen keskusteluun teki kahden ministeriön asettaman koronaselvitysryhmän professorijäsen todetessaan yhteisön ”tiedon säännöstelyn olevan keskeisen (poliittisen) vallankäytön välineen”. Jos yhteisön itsensä asettama koronaselvitysryhmä kokee tarvitsemansa tiedonsaannin mahdottomaksi voi kysyä, mitä arvoja yleiset gallupit mittaavat ja mihin niiden julkistamisella pyritään.

Yhteiskunnat asettavat kansalaisilleen tiettyjä velvoitteita. Vastavuoroisesti kansalaiset odottavat yhteisönsä huolenpitoa ahdingossaan. Kysymys on jokaisen osalta vähintään ihmiselämän pituisesta aikajänteestä. Yhteisön ja yksilön keskinäistä riippuvuutta voidaan lähestyä jo aiemmin käytetyn vertailun avulla. Vertailussa yksi maitotila, joka viiden koko- ja yhden osa-aikaisen työntekijän voimin vastaa viidennestä (20 %) koko Suomen maitotuotannosta (HS 24.3.2019), tarkoittaa, että koko maan maitotuotanto on tarvittaessa tuotettavissa viiden maitotilan ja niiden 25 koko- ja 5 osa-aikaisen työntekijän voimin. Näin runsas 5000 maitotilaa voidaan (5 888 maitotilaa 25.09.2019) työvoimineen vapauttaa tehtävistään. Toisen ajankohtaisen vertailun muodostaa tehdasmaisesti toteutettujen marjatilojen tuhansiin nouseva työvoimatarve. Erityisesti on suosittu ukrainalaisia työntekijöitä, joille – suomalaisista työttömistä viis – sanotaan maksettavan samaa sopimustenmukaista palkkaa kuin suomalaisillekin. Se ei kuitenkaan estä tuottajajärjestöjä ja työnantajaliittoja esittämästä ao. ministeriölle, että ”maataloustyössä voisi saada kuukauden ajan palkkaa, jota ei vähennetä työttömyysedusta” tai että erityisjärjestelyin palkkatukea maksettaisiin kaikille lomautetuille, opiskelijoille ja kotiutuville varusmiehille tai että irvokkaasti työkokeilunimikkeellä (Työkokeilun käytännöt ja säännökset – TE -palvelut) ohjattaisiin työttömiä maatiloille (HS 30.4.2020). Voidaanko siis kuvitella marjatilalla mansikkaa leuan alta rapsuttavan työttömän tai työhön kuntoutettavan suunnittelevan ”alan tai ammatin vaihtoa”, pohtivan ”kiinnostaako ala tai ammatti tai onko jokin tietty ala tai ammatti mahdollinen”, ”olisiko yrittäjyys sopiva uravaihtoehto” tai ”onko hänen osaamisensa ajan tasalla” kuten virallinen työkokeilu edellyttää?

Tilastokeskuksen mukaan maamme keskipalkka on 3100 (vrt. postin ent. toimitusjohtajan 82 500) euroa/kk. Ukrainassa keskipalkka on noin 300 euroa/kk. Ero on jopa 10-kertainen. Jokainen kykenee laskemaan montako kuukautta ukrainalainen elättää itseään esim. 1000 euron palkalla omassa maassaan. On epätodennäköistä, että heille maksetaan suomalaisittain sopimustenmukaista palkkaa. Keskeisintä kysymyksessä on kuitenkin se, että maassamme niin maito- kuin marjatiloillakin sekä keskitetyissä kaupparyhmissä tietoisesti pyritään säästö- mutta tosiasiallisesti ahneudesta johtuvista syistä yhä suurempiin kokonaisuuksiin pientilojen ja -yritysten sekä niissä työskentelevien ihmisten kustannuksella. Seurauksena on rakenteellinen työttömyys sekä riippuvuus halpatyövoimasta siltä osin kun itse tuotantoa ei siirretä alhaisempien työvoimakustannusten maihin.

Sodanjälkeisen ajan maatamme on hallituskokoonpanosta riippumatta asteittain johdettu yhä korporatiivisemmaksi, joka malli luotiin 1920-luvun fasistisesta Italiasta. Työllistävien, elinvoimaisten ja koko maaseutua asuttuna pitävien pientilojen ja -yritysten tukemisen sijasta perinteiset puolueet, suuryritykset, ay-liike, pikavoittoja tai säästöjä tavoittelevat järjestöt tai kunnat sekä sijoittajat ovat ajaneet maamme tilaan, jonka ahdinko paljastuu raadollisimmin työttömyyden, pandemioiden ja vanhustenhoidon kriiseissä. Koronaselvitysryhmän professorijäsenen huoli tiedon säännöstelyn muodostumisesta keskeiseksi vallankäytön välineeksi vaikuttaa perustellulta.

Suomi ja Ukraina ovat osa kokonaisuutta, jakamatonta maailmaa. Jos emme kykene ymmärtämään kokonaisuutta, miten kykenemme erottamaan oikean väärästä? Oikeudenmukaisuus edellyttää konkreettisten syy- ja seuraussuhteiden tajuamista. Sen vuoksi meidän on etsittävä ensin uutta yhteisöllistä järjestelmää (uskonnollisesti Jumalan valtakuntaa), kansallisuusrajat ylittävää oikeudenmukaisuutta (uskonnollisesti vanhurskautta), minkä (siis järjestelmän ja oikeudenmukaisuuden) ohessa kaikki muukin sosiaalinen hyvä (uskonnollisesti mitä syötte, juotte ja millä itsenne vaatetatte) teille annetaan. Järjestelmän muutos ilman yksilöä ei kuitenkaan ole mahdollista. Yksilön velvollisuus on ottaa ensimmäinen muutokseen johtava askel.

124. Vaikuttaako suhteellisuusteoria elämääsi?

Tv-mainokset muistuttavat osakesijoittamisen ajankohtaisuudesta. Uutiset kertovat puoluegallupeista ja hallituksen jakamista yritysavustuksista osin konkurssikypsille, liiketoimintaa ja työntekijöitäkin vailla oleville sekä toiminnastaan tilinpäätöksiä tekemättömille yrityksille. Syytösten silmään joutunut valtion rahoitusyhtiö Business Finland puolustautuu vetoamalla Innovaatiorahoituskeskus Business Finlandista ja Business Finland -nimisestä osakeyhtiöstä annettuun lakiin (1146/2017), joka edellyttää mm. yliopistojen ja muiden julkista tutkimustoimintaa harjoittavien organisaatioiden kehittämis- ja tutkimushankkeiden rahoittamista ja edistämistä. A-studion (YLE, Areena 22.4.2020) mukaan hallitus on ohjannut yritysten tukirahoituksen huolehtimisen rahoitusyhtiölle, joka lakia rikkomatta on sanottuun tehtävään täysin sopimaton. Pienelle kansantaloudelle tehdyt miljoonien eurojen vahingot hallitus ministeriöineen maksattaa liiketoimintansa menettäneillä pienyrittäjillä ja viime kädessä veronmaksajilla.

Kriiseissä on myös jotain myönteistä. Pitkään jatkunut, maan tavaksi tullut ja jopa perustuslain vastaiseksi eli rikolliseksi leimattu poliittinen virkanimitysjärjestelmä paljastuu koko mädännäisyydessään niin nimitettyjen kuin nimittäjienkin osalta. Mitättömyys paljastuu kelvottomuudeksi, osaamattomuus vastuuttomuudeksi. Kaikki odottavat tulevaa. Muutoksesta ei kuitenkaan puhuta, koska kenelläkään ei tunnu olevan ratkaisua ongelmaan. Paluu menneeseen, vanhan toistamiseen yhdistää kaikkia. Evoluutiossa se tunnetaan sopeutumisena, politiikassa brezneviläisyytenä, pysähtyneisyytenä.

Se vähä, mitä muistan lukeneeni ja ymmärtäneeni suhteellisuusteoriasta on viime viikkoina yhä useammin palautunut mieleeni. Se liittyy aikaan Galileosta (1564-1642) ja Newtonista (1643-1727) aina 1900-luvulle Einsteinin läpimurtoon asti. Sitä ennen energian maailmaa mitattiin hevosvoimina ja kilowattitunteina sekä massan maailmaa nauloina, kiloina ja tonneina. Kumpikaan maailma ei ollut tekemisissä toisen kanssa. Vai oliko? Einstein oivalsi, ettei energia (E) ole erillinen ilmiö siinä missä massakaan (m). Toisen lisääntymisen kompensoi aina toisen väheneminen. Kaava muodossaan E=m oli ennen kuulumaton. Väite kahden maailman samaistumisesta ja sen ymmärtäminen vaati sellaisen muuntokertoimen käyttämistä, mitä unssi tai gramma, sentti tai tuuma vastaavasti edellyttävät tullakseen vertailukelpoisiksi. Einstein ratkaisi vertailun käyttämällä muuntokertoimena valon nopeutta (c) ja senkin nostettuna potenssiin kaksi. Oivallus avasi maailman, jossa puhutaan avaruustutkimuksesta, gps-paikannusjärjestelmistä, tietokoneista, älykännyköistä, lukemattomista kodinkoneista ja runsaasta 500:sta energiaa tuottavasta ydinvoimalasta jne.

Kaikesta tästä huolimatta tai ehkäpä juuri sen takia koko maailma kamppailee koronapandemiaa vastaan tietämättä mitä tehdä. Einstein ratkaisi energian ja massan välisen yhteyden kaavalla E=mc2. Voimme kutsua sitä aineelliseksi todellisuudeksi. On kuitenkin unohdettu toinen, henkinen todellisuus. Siinäkin vuorisaarnan lähtökohtakäsite Jumala ilmaistaan kirjaimella E (minä olen tie, totuus ja Elämä). Yhtälön yhtäläisyysmerkin oikealla puolella oleva rinnakkaiskäsite tarkoittaa puolestaan Jumalan tahdon eli oikeudenmukaisuuden toteutumista maan päällä. Merkittäköön sitäkin kaavassa leikkimielisesti m:llä (maan päällä). Tehtäväksi jää enää vain löytää oikea muuntokerroin. Valonnopeus (c2) muuntokertoimena johti Hiroshimaan ja Nagasakiin, vallan ja mammonan kasaantumiseen kahdeksalle maailman rikkaimmalle miehelle, ekosysteemin ja erityisesti eläinkunnan riistoon seurauksella, josta eräitten tutkijoitten mukaan sai alkunsa maailmaamme paraillaan koetteleva pandemia. Juuri sen ratkaisemiseksi ihmiskunta taistelee nyt.

Ratkaisu tämän hetken ja samalla maailman ongelmiin löytyy suhteellisuusteorian ja aavistuksen verran sen historiaa mukaellusta yhtälöstä. Yhtälön vasemmalla puolella on vuorisaarnan välittämä Jumalakuva. Yhtäläisyysmerkin oikealta puolelta kohtaamme Jumalan edellyttämän tahdon eli oikeudenmukaisuuden toteuttamisen maan päällä. Muuntokertoimeksi tässä yhteydessä valitaan kuitenkin valonnopeuden sijasta omatunto niin ikään nostettuna potenssiin kaksi. Eli vuorisaarnan tie, totuus ja Elämä (E) = oikeudenmukaisuus maan päällä (m) kerrottuna omallatunnolla potenssiin kaksi (o2), E=mo2.

Uuden järjestelmän suunnittelu- ja valmisteluvaiheen aikana voidaan väliaikaisesti hyvinkin noudattaa tuotantotalouden professori Paul Lillrankin ehdottamaa pandemiapuolustusjärjestelmää ja käyttää sen edellyttämiä ”lääketieteellisiä valmiusjoukkoja ja maakuntakomppanioita” (Professori Paul Lillrank: tarvitsemme lääketieteelliset… – EVA). Pääasia kuitenkin on, että jo suunnittelu- ja valmisteluvaiheessa ymmärretään nykyisen poliittisen virkakoneistojärjelmän tulleen tiensä päähän. Koostuessaan suunnattomasta määrästä samoin ajattelevia valtio- ym. sihteereitä ja avustajia sen tiedollinen taso on kuitenkin pysynyt vakiona ja ongelmien ratkaisuun nähden kyvyttömänä. Järjestelmänä sen paikka on historian roskakorissa. Omantunnon omaavien ihmisten tultua valituksi maan johtoon voidaan myös em. lääketieteeliset valmiusjoukot sekä maakuntakomppaniat kotiuttaa.

123. Valinta pandemioitten – uuden yhteiskunta- tai talousjärjestelmän välillä

On hämmentävää seurata kansalaisten ja yhteiskunnan nykyistä neuvottomuutta. Miten kohdata epäsäännöllisen säännöllisesti toistuvat luonnonmullistukset ja pandemiat. Luodut mekanismit, jopa tiede, osoittautuvat neuvottomiksi. Fysiikka, paljastamansa ydinenergian myötä toi tullessaan myös pelon. Taloustiede mahdollisti uusien teknologioiden avulla yhtäältä osalle väestöä ennennäkemättömän vaurauden välittämättä toisaalta yksilöiden ja kansojen keskinäisen epätasa-arvon lisääntymisestä. Oikeustiede puolestaan siirsi ympäristöä suojeleville tahoille todistustaakan siitä, vaarantavatko uudet innovaatiot ympäristöä vai eivät, ikään kuin lääkkeen kehittäjältä ei aina edellytettäisi todistustaakkaa uuden lääkkeen soveltuvuudesta ennen markkinoiden avautumista.

Huolimatta kokemuksesta, tiedosta ja jopa tieteestä poliittiset päättäjät ovat rakentaneet todellisuuden, joka palvelee pikemminkin heidän edustamiensa pienten eturyhmien kuin luonnon ikuisia ja koko ihmiskunnan tarpeita. Virheellisen valinnan seurauksena vaihtoehtoehdoksi on jäänyt sekä päättäjille itselleen että muille vain neuvottomuus.

Olisiko tämän päivän ongelmille ollut tai onko niille tulevaisuudessa löydettävissä, jälkiviisautta lukuunottamatta, muita ratkaisuja? Kysymystä voi lähestyä yhtäältä evoluutiota tukevien kemiallisten, fyysisten ja geologisten havaintojen tai toisaalta vuorisaarnan herättämien ajatusten välityksellä. Edellisistä tiedetään eräitten alkuaineitten hajoavan spontaanisti tarkoin laskettavissa olevassa ajassa (raskas uraani menettää vuodessa yhden atomin 6 570 miljoonasta), mikä tosiasia antaa todellisuutta arvioivalle ehdottomasti luotettavan kellon, joka ei voi joutua epäkuntoon. Fyysisillä rakenteilla on siis erehtymättömät rajansa. Vuorisaarna puolestaan määrittelee yhtä erehtymättömät elämän aineettomat, moraaliset rajat.

Nämä rajat määrittelevät liikkumavaran niin kasvatuksessa kuin koulutuksessakin, niin tuotannossa kuin kaupassakin, niin herkistyneessä omassatunnossa kuin elämän kurinalaisuudessakin. Eläimestä poikkeavan ominaisuuden, omantunnon olemassaolosta huolimatta tai ehkäpä juuri sen takia ihminen on vasta kehittymässä kohti täydellisyyttä. Hän ei ole enää sidottu evoluution edellyttämään hitaaseen mutatoitumiseen vaan voi kasvatuksen ja opetuksen avulla edetä jättiaskelin kehityksensä tiellä. Vuorisaarnan ihmiselle asetettujen tavoitteiden kolmessa huipennuksessa ensimmäisenä mainitaan Isän kaltainen täydellisyys. Täydellisyyskään ei elä tyhjiössä. Yksittäinen ihminen elää yhteydessä lähimmäisiinsä, joita hänen tulee rakastaa niin kuin itseään. Yhdessä he muodostavat kokonaisuuden, ihmiskunnan. Uskonnollisesti tuota kokonaisuutta kutsutaan vuorisaarnan toisessa huipennuksessa Jumalan valtakunnaksi, Hänen tahtonsa toteutumaksi maan päällä. Kaupallisessa sanastossa sitä kutsutaan organisaatioksi. On nimi mikä hyvänsä tuon organisaation tehtävä on yhdessä lähimmäisten kanssa etsiä ensin oikeudenmukaisuutta, jonka ohella kaikki muu sosiaalinen hyvä, (eli mitä syömme, juomme ja millä itsemme vaatetamme) ”myös teille annetaan”. On huomattava, että sanalla oikeudenmukaisuus (uskonnollisen vanhurskaus-käsitteen sijasta) on käyttöä ainoastaan osana yhteisöä, vain suhteessa kanssaihmisiin.

Kolmanneksi omaltatunnoltaan herkistynyt yksilö aistii yhä monimutkaisemmaksi tulleessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa oikean ja väärän, totuuden ja valheen, ahneuden ja epäitsekkyyden, oikeudenmukaisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden välisen eron. Tässä tuonpuoleisuutta tavoittelematon ymmärtäväinen mies tai nainen ei kysy; mitä minä teen nyt? Hän tietää, että tulevaisuudesta puhuminen ja siihen tähtääminen on hyödyllistä vain, jos se johtaa toimintaan nyt! Persoonallisuutensa ja yhteisönsä löydettyään hän tietää, ettei hän tarvitse enää Jumalaa, vaan että Jumala tarvitsee häntä nyt. Sellaisella elämällä on kaikissa olosuhteissa, niin kärsimyksessä kuin erityisesti jopa kuolemassakin, tarkoitus.

Viimeistään nyt vuorisaarnaan perehtyneelle avautuu yhdeksän autuuteen johtavan ensiaskelman viesti 1) kyky nähdä todellisuus lapsenkaltaisen aidosti, 2) herkkyys aistia kanssaihmisen kärsimys, 3) rohkeus valita väkivallattomuus väkivallan sijasta, 4) kaipuu toteuttaa oikeudenmukaisuutta, 5) viisaus jo rauhan aikana paljastaa ja taistella sotia aiheuttavia syitä vastaan jne. Vasta sen jälkeen hän tajuaa, että eheytynyt persoonallisuus menestyäkseen etsii tietynlaista eettistä yhteisöä eli taloudellisessa mielessä tietynlaista taloudellistuotannollista organisaatiota. Siinä todellisuudessa ymmärtäväinen toimija osoittaa kurinalaisuutta, joka mahdollistaa rakentamaan talon eli teknologia-, tuotanto- ja jakelujärjestelmän, joka kestää niin rakeet, tulvat, myrskyt, luonnonmullistukset kuin pandemiatkin.

122. Onko kauhukuvat estettävissä? Miten?

Tiedotusvälineet välittävät viikoittain yhtä ja samaa sanomaa, koronaviruksen aiheuttamaa kaaosta. Pelottavin uhkakuva välkkyy kuitenkin tulevassa. Miten talous, tuotanto kehittyy? Entä yritysten konkurssit? Nähdäänkö massatyöttömyyden aalto? Ovat kysymykset mitä hyvänsä yhteistä niille on vastausten puute. Miten on käynyt aiemmin uutiset täyttäneille kysymyksille ilmastonmuutoksesta, turpeenpolton vahingollisuudesta, UPM:n tai Fortum Oyj:n euroopan- ja maailmanlaajuisista ympäristövastuista, Isis-vaimojen ja -lasten kotiuttamisesta tms.? Nuo kysymykset täyttivät uutispalstat häviten sittemmin pandemian ilmestymisen myötä täydellisesti ikään kuin ne eivät olisi ongelmia olleetkaan. Saa käsityksen, ettei normaaliolosuhteissa ajatellakaan todellisia tarpeita. Koettelemuksen hetkellä ajaudutaan nykyiseen, muuten vain hallitsemattomaan kaaokseen.

Mistä johtuu päättäjien neuvottomuus? Monet kysyvät hallituksen strategiasta. Yhtä hyvin voi kysyä, onko maallamme ollut yhteiskuntastrategiaa vuosikymmeniin, sillä eiväthän pandemiat saati talouskriisit ole ainutkertaisia vaan toistuvia. Missä määrin poliittiset päätöksentekijät ovat tai ovat olleet koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella ylipäänsä kykeneviä päättämään taloudellisista ja tuotannollisista kysymyksistä kun se on vaikeaa jopa niitä ikänsä työkseen tehneillekin. Siihen ei politiikkojen ohella riittäne poliittisin perustein virkaan nimitettyjen kanslia- tai muiden päälliköidenkään eväät. Tarvitaan enemmän.

Televisio välitti epäinhimillisyydessään uskomattoman dokumentin vuosikymmeniä kestäneestä polittisesta arjesta (Areena 28.3.2020 Imelda Marcos, Kuninkaantekijä). Sen katsottuaan jäi kysymään, miten se on mahdollista edes kehitysvaltiossa. Tunteitten tasaannuttua huomio siirtyi oman maan nykytodellisuuteen. Herää kysymys, eikö sama – toki ilman murhia ja kidutusta – ole todellisuutta jo täälläkin? Miten käy kymmenien-, jopa satojentuhansien kansalaisten nykyisen koettelemuksen päätyttyä? Eroaako murha itsemurhasta? Ei ainakaan lopputulokseltaan. Entä fyysinen kidutus henkisestä? Kysymyksiä riittää.

Entä vuorisaarna? Luomiskertomuksen ja evoluutioteorian mukaan ihminen eläimeen verrattuna on henkinen olento. Hänen jumalallinen yhteytensä toteutuu sisäisen äänen, omantunnon välityksellä. Arjessa se ilmenee moraalina. Toiseksi velvollisuus rakastaa Jumalaa, lähimmäistä ja itseään kuvaa ihmistä vastuullisena sosiaalisena olentona. Pyrkimys taivaallisen Isän kaltaisen luonteen omaksumiseen, Hänen tahtonsa, valtakunnan eli oikeudenmukaisuuden ensisijaiseen etsimiseen maan päällä johtaa lopulta yksilön, tyhmän vastakohtana, ymmärtäväisenä olentona rakentamaan talonsa kalliolle. Kysymys on siis vain paljon puhutusta elinikäisestä oppimisesta, sillä vuorisaarnan taustakertomuksen mukaan vasta ”täysin oppineena jokainen on oleva niinkuin hänen opettajansa”. Ihmisyys tarkoittaa poliittisten virkanimistysten tai vastaavien toimien sijasta kasvun ohella myös todellista oppimista.

Miltä kuulostaa päättäjien ennakoiva ratkaisu tulevaan talousahdinkoon ilman opetusta? Oikeusministeriö ilmoitti pyrkivänsä laskemaan noin 400 000 pikavippiongelmaisen häpeällistä 20 prosentin korkokattoa edelleen korkeaan 10 prosenttiin. Samalla kun mahdollistetaan kansainvälisten pikavippiyritysten itsekäs riisto – vanhustenhoivapalveluiden tavoin – ei tunnusteta, että monen huonosti asioitaan hoitavan pikavippivelallisen tulonsiirtoina saamat avustukset ovat viimekädessä kuitenkin toisten veronmaksajien välittömästi tai välillisesti maksettavia jokaisen tietässä, ettei valtiolla itsellään ole rahaa. Kansainvälisille pikavippiyrityksille kotiutuvien voittojen sijasta tulisi suojella edes maamme muita veronmaksajia. Salliessaan pikavippitoimintaa valtio voisi määrätä korkokaton 2 prosenttiin vastatessaan itse lopusta eli 8 prosentista, mikä sekin toki jäisi muitten veronmaksajien kontolle. Talouden ja tuotannon tosiasiallinen hoitamattomuus maksatetaan yksittäisillä veronmaksajilla.

Kysymys on yksilön ja yhteiskunnan osalta yhtäältä tarjolla olevasta opetuksesta sekä toisaalta kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta omaksua saatava oppi. Jokaisessa kansakunnassa löytyy ainakin 12 edellä kuvatut laaja-alaiset ominaisuudet omaavaa poikkeushenkilöä, joiden tehtäväksi tulee antaa yhteisön taloudellisen ja tuotannollisen, sosiaalisen ja moraalisen strategian luominen. Demokraattinen päätöksenteko nykymuodossaan toteutuu parhaiten kunnallisella tasolla esimerkinomaisesti paikallisliikenteen, siltarumpujen, paikallisen energian omavaraisuuden yms. parissa. Ajan ja työelämäkokemusten myötä myös sieltä voi nousta yksilöitä todellista strategiaa hahmottelevien joukkoon.