14. Vuorisaarna ja aikamme ongelmat

Uutta testamenttia 7957 jakeineen (miinus vuorisaarnan 111 jaetta) voidaan tarkastella eräänlaisena taustakuvauksena. Se ei johdata päämäärään ja toimii vielä vähemmän oppaana. Sen sijaan se välittää meille laajan, kaikkina aikoina ilmenevien sairauksien ja onnettomuuksien aiheuttamien sokeuden, kuurouden, saastaisuudeksi luokiteltujen tautien, raajarikkoisuuden, eriasteisten mielenterveysongelmien, köyhyyden, syrjinnän, taloudellisen riiston ja siveettömyyden kirjon.

Miltä tuo kirjo näyttää nyt 2 000 vuotta myöhemmin etenkin kun se liittyy niihin vertauskuviin, minkä kaltainen on Jumalan valtakunta? Maamme sosiaali- ja terveysalan järjestöjen määrä nousee tänä päivänä kymmeniin. Pelkästään Uuden testamentin mainitsemat kuurot jakautuvat nykyään hienorakeisemmin kuuroutuneisiin, kuurosokeisiin, huonokuuloisiin, kuulokojetta- tai sisäkorvaimplantteja käyttäviin kuulovammaisiin mitä moninaisimmissa, toisistaan poikkeavissa ja keskenään kilpailevissa järjestöissä. Sama tilanne koskee myös muita vammaisryhmiä. Sanat ”köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina” näyttävät pitävän paikkansa.

Uskonnot ovat hanakasti takertuneet elämän alkuun ja loppuun, lasten kastamiseen ja hautaan siunaamiseen. Niiden väliseen maastoon jää eri uskontojen esille nostama jälleensyntymisen, taivaallisten kultakatujen, taivaan tai paratiisin muodostama puuroutunut mössö. (Omantunnon herkistyminen vai kirjoitettu sana) Mikään niistä, vuorisaarnasta poiketen, ei osoita meille tietä pois ihmiskuntaa uhkaavista katastrofeista. Tiedämme varhaisimpien kirjoitusta sisältävien savitaulujen olevan peräisin noin 7 000 vuoden takaa. Juutalaisen kalenterin ajanlasku alkaa puolestaan vuodesta 3761 eaa., jota on pidetty maailman luomisen ajankohtana. Kesti toisaalta liki 2 000 vuotta ennen kuin 1760 vuotta eaa. laadittu Hammurabin laki silmä silmästä, hammas hampaasta saavutti tason, jossa oman veljen tappaminen samastui vihastumiseen ja huorinteko pelkkään himokkaaseen katseeseen. Kun tähän lisätään sukupuolisen tasa-arvon kunnioittaminen aina #me too- kampanjaan asti – joskaan ei vielä miesten ja naisten tasapalkan ja eläkkeen osalta – havaitsemme vuoden 2018 tasa-arvon kehitystason vaatineen peräti 3 778 vuotta.

Maailma kaikkineen on yhtä niin elottoman kivi- kuin elollisen kasvi-, eläin- ja ihmiskunnankin osalta. Samoista alkuaineista koostuvina ne reagoivatkin samoin samoihin ärsykkeisiin. Luomiskertomuksen mukaan ihmiselle annettiin valta hallita kaikkea luotua. Vain sisäinen ääni, omatunto muistuttaa rajoistamme. Omat suhteelliset lakimme, jotka ovat yhdenmukaisia fysiikan lakien kanssa, ovat muistutuksina tarpeellisia vain, kunnes omatuntomme on herkistynyt aistimaan ja noudattamaan luomakunnan ikuisia totuuksia. Oiva esimerkki omantuntomme herkistymisestä on em. vammaisuuden aistiminen yhä hienorakeisempana. Se on merkki siitä, että myötäeläminen, oikeudenmukaisuus, toistemme kunnioittaminen ja rakkaus ovat henkisellä tasolla yhtä vääjäämättömiä välttämättömyyksiä kuin painovoima- tai jatkuvuuden laki konsanaan.

Fysiikan lait koskevat kaikkia ja kaikkea. Kirjoitetut lait – Hammurabin ja Mooseksen laeista aina omiin suhteellisiin lakeihimme asti – ovat vain valmistelua sanoihin, ”mutta minä sanon teille”, että se, mikä on kirjoitettu omaantuntoomme, vain sillä on merkitystä.

(Kirjoitus on julkaistu alunperin Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissa.)

13. Omantunnon herkistyminen vai kirjoitettu sana

Profeetta Aamos suomi vuonna 700 eaa. jyrkästi valtaapitäviä heidän köyhiin kohdistamistaan vääryyksistä ja riistosta. Aamos karkotettiin maasta. Vuonna 2016 ennen siirtymistään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen jäseneksi korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo kevensi sieluaan sanoen, että ”perustuslain mukainen valtiosääntö ei turvaa maassamme ihmisarvon loukkaamattomuutta, yksilön vapautta ja oikeutta eikä edistä oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa”. Koskelon siirtyminen Brysseliin oli vapaaehtoinen.

Tätä kirjoittaessani olen tutustunut professori Y. N. Hararin kirjassaan esittämään pohdiskeluun uskontojen mahdollisuudesta löytää ratkaisu globaaleiksi kasvaneisiin ongelmiin. Olen ymmärtänyt hänen suhtautuvan varauksellisesti niin juutalaisuuden, hindulaisuuden, islamin kuin kristinuskonkin mahdollisuuksiin. Perinteisesti ajatellen, ongelmien muodostuessa mm. ilmaston lämpenemisestä, kuivuudesta, ydinsodan pelosta, merten saastumisesta ja terrorismista, ne eivät ensisilmäyksellä vaikuta edes kuuluvan uskontojen piiriin. On kuitenkin ilmeistä, että yksilö on taloudellisesti ja sosiaalisesti, asuntonsa ja perhesiteittensä sekä elinkeinonsa vuoksi monin tavoin sidottu ympäröivään yhteisöönsä. Yhteisö puolestaan on vastuussa koko sosiaalisen ja teknisen infrastruktuurin toteutumisesta. Otat riippuvuuden huomioon tai et, elämääsi keskeisesti vaikuttavat yhteisölliset toimet voivat tehdä tyhjäksi parhaimmatkin yksilölliset ponnistelusi. Olemme osa kokonaisuutta. Globaaleihin ongelmiin ei ole paikallista tai kansallista ratkaisua.

YLE-UUTISET-TO-29112018

Kuvakaappaus YLEn Uutisista 29.11.2018 klo 20.30. Venäjän ortodoksinen kirkko siunaa joukkotuhoaseet.

Millä tavoin mainitsemamme uskonnot vastaavat yksilöitä tai yksittäisiä kansoja kohtaaviin globaaleihin ongelmiin? Yksilöllisesti ajatellen eri kirkkokuntiin kuuluvina kohtaamme kristinuskon useimmiten lapsikasteen muodossa. Kuoltuamme pappi käsikirjan mukaisesti siunaa meidät sanoilla ”maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman”. Usein pitkänkin aikajänteen väliin kirkollinen yhteisö tarjoaa kerran jo kastetulle täysvaltaisen kirkon jäsenyyttä konfirmaation (rippikoulun yhteydessä)muodossa. Samaa palveluvalikoimaa täydentävät myöhemmin omien lasten kastetilaisuudet, kodin ja jopa kauppakeskuksien sekä törkeimmillään kuvan (yllä) esittämä joukkotuhoaseiden kirkollinen siunaaminen Venäjällä. Kristinusko jättää näin syntymän ja kuoleman välisen aikajänteen vaille todellista käyttöä ja sisältöä. Se täytetään globaalisten ongelmien ratkaisujen sijasta hengellisellä rihkamalla. Ei huomata, että esimerkiksi tolstoilaisuudeksi alennettu ja näin marginaaliin työnnetty vuorisaarna osoittaa välineet ja menetelmät, jotka ihmiskunnanlaajuisesti ovat tarkoitetut globaalien ongelmien ratkaisemiseksi. On totta, ettei millään ikiaikaisella uskonnolla, mukaan lukien kristinusko sen nykyisessä, vuorisaarnan hylkäämässä muodossa, ole sellaista annettavaa, joka tarkoittaisi ”että maailma hänen kauttansa pelastuu”. Vuorisaarna – ei kristinusko uskontona – on syntymän yhteydessä suoritetun kirkollisen kasteen ja hautaan siunaamisen välisen aikajänteen käytännön ratkaisu etsimiimme globaalisiin ongelmiin. Kristillisen lähetystyön kannalta katsottuna muut uskonnot edustajineen eivät vastusta vuorisaarnaa Jumalan tahdon käytännöllisenä toteuttajana, vaan kristinuskoa uskontona.

(Kirjoitus on julkaistu alunperin Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissa.)

12. Omatunto ja todellisuus

Vaistoaan ja rakennettaan totteleville eläimille kuten myös varhaisimmille esi-isillemme kaikki keinot olivat sallittuja. Totesimme jo aikaisemmin, että kehityshistorian alkuvaiheessa niin eläinten kuin ihmistenkin menestystä mitattiin yhtenevillä kriteereillä. Omatunto, täydellinen valinnan vapaus muodosti silloin ja muodostaa yhä pysyvän ja alati kasvavan eron ihmisen ja eläimen kehityksen välillä.

Vuorisaarna kertoo omantunnon, sisäisen äänen nousevan tekoja edeltävälle, ajatusten tasolle. Omatunto kohtaa valintoja tehdessään ikiaikaiset, totutut ratkaisut kiusauksina ja viettelyksinä uusien ja usein välttämättömien ratkaisuvaihtoehtojen rinnalla. Ihmisen kehityksen ja käyttäytymisen voitot ja tappiot ratkaistaan jo ennen niiden toteutumista tekojen tasolla. Tiede, jossa uusi rakentuu entisen ja toisinaan myös hylättävän löydön varaan, kuvaa oivallisesti ja samalla myönteisesti ihmiselle uskottua henkisen kasvun mahdollisuutta. Jos koko yhteiskunta rakentuu ajanoloon kyseenalaistetuille perusteille, vanhentuneille totuuksille sen sosiaaliset ja taloudelliset normit ovat syystäkin vaarassa romahtaa. Vuorisaarna kertoo juuri tästä todennäköisyydestä samalla luoden yksilölle valmiuksia kohdata uusi, välttämättömäksi koettava todellisuus. Yhteiskunnallisen uudistajan, puolestapuhujan rooli ei tule olemaan helppo. Missä Johannes Kastaja mestattiin, Kristus naulattiin ristille siinä Gandhi ja Martin Luther King ammuttiin.

Etsimme vastausta alkuperäiseen kysymykseen siitä, onko ikiaikaisilla uskonnoilla mitään annettavaa ihmiskuntaa uhkaavien ongelmien ratkaisuksi. Kiistely luomistapahtuman tai sukupolvien myötä tapahtuvan biologisen kehitysopin välillä on hyödytön. Ratkaisevaa on se, missä määrin sisäinen, omantunnon ääni saa meissä vallan. Se, että omaamme ihmisen muodon ei sellaisenaan erota meitä eläimellisistä vaistoista muistuttavista esi-isistämme. Elämän säilyttämisen ja sen luomisen ohella vain ihmiselle on suotu mahdollisuus jatkuvaan henkiseen kasvuun. Se tarkoittaa omantunnon herkistymistä aistimaan niin Jumalan kuin kanssaihmistenkin tarpeet. Seuraava kaavio täydentää kahta ensimmäistä kaaviota havainnollistamalla aikaansaamaamme todellisuutta.

kaavio-3-UUSI-VERSIO

Tiedämme maailman 7,6 miljardin kokonaisväestöstä kahdeksan äveriäimmän henkilön omistavan maailman varallisuudesta enemmän kuin 3,8 miljardia köyhintä yhteensä. Yhdessä nimeltä tunnettujen maailman rikkaimman 500 miljardöörin (vihreät pallot) kanssa he hallitsevat varallisuudellaan ja sen suomalla vaikutusvallalla kasvavassa määrin todellisuuttamme. Jumalan valtakunnalle, oikeudenmukaisuudelle, jää yhä vähemmän tilaa. Miljardöörien yhteiset tulotkin nousivat vuonna 2017 peräti biljoonaan eli miljoonaan miljoonaan (1 000 000 000 000) euroon. Samanaikaisesti miljardi köyhintä ansaitsi alle dollarin (0,80 euroa) ja 1-1,5 miljardia köyhintä 1-2 dollaria päivässä. Professori T. Pikettyn tekemän varallisuutta ja sen jakaantumista koskevan selvityksen mukaan maailman väestömäärä vuonna 2012 oli noin seitsemän miljardia. Bruttokansantuote oli hiukan yli 70 biljoonaa eli asukasta kohden noin 10 000 euroa. Kun erotus jaetaan kahdellatoista, saadaan – vauvasta vaariin – keskimääräiseksi kuukausituloksi 760 euroa. Hyvinvointi-Suomessa kansaneläkettä saa vajaa puolet Suomen 1,5 miljoonasta eläkkeensaajasta. Sen suuruus on yksin asuvalle kuukaudessa 634 euroa.

(Kirjoitus on julkaistu alunperin Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissa.)

11. Omantunnon haasteet

Aikaisemmin kuvasin ympyrässä sen valtakunnan syntyä, ”joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti”. Sen uloimmalla renkaalla olevat pisteet ilmensivät maailman näyttämölle astuneita omantunnon saaneita ihmisiä, joiden lukumäärä aikanamme on noussut noin 7,6 miljardiin. YK:n tavoitteena on tasapainotila, jossa jokainen nainen synnyttäisi keskimäärin 2,5 lasta. Se tarkoittaisi tämän vuosisadan lopulla väestön kasvavan 11,2 miljardiin. Professori Diane Coolen mukaan ”jos syntyvyys jää nykytasolle, meitä voi olla vuosisadan lopulla 28 miljardia”. Minkälaiset mahdollisuudet meillä on käyttää kreationismin eli luomistapahtuman tai evoluution eli sukupolvien myötä tapahtuvan biologisen kehitysopin selityksen mukaista lahjaa, omaatuntoa arjessamme?

KAAVIO-02

Tässä kaaviossa aikaisemmin esitetyn ympyrän (Omantunnon synty) uloimmalle renkaalle sijoittuneet, jo omantunnon saaneet ihmiset ovatkin nyt kaiken luomistyön keskiössä valmiit ”vallitsemaan meriä ja koko maata”. Heidän vaikutuksensa oman perheen ja suvun piirissä on vahva. Sittemmin oman työyhteisönsä tai kansansa edustajina, yritystoiminnan ja jatkossa mahdollisesti suurten ylikansallisten yritysten työntekijöinä tai mitä erilaisimpien luottamus- yms. tehtävien vaikuttajina heidän omantuntonsa ääni saattaa vaimentua ja jopa kokonaan kuolla. Mitä suuremmasta, globaalia vaikutusvaltaa tavoittelevasta yrityksestä tai yhteisöstä on kysymys, sitä todennäköisemmin sille vieraat ja jopa moraaliset omien työntekijöiden näkemykset eivät ole toivottuja saati edes sallittuja. Eturistiriidat yhtäältä yritysten taloudellisten voittotavoitteiden sekä toisaalta yrityksen ympäristön saastuttamisen ja ihmisten terveyden vaarantumisen tms. välillä johtavat usein ratkaisuihin, joissa yrityksen ja sen kautta siinä työskentelevien työntekijöiden etu astuu yleisen edun tielle. Esimerkiksi osakeyhtiö juridisena, keinotekoisena henkilönä, joka ei rakenteeltaan voi edes omata omaatuntoa, määrittelee kuitenkin täysin taloudellisesti yrityksistä riippuvaisten työntekijöittensä toiminnan ja käyttäytymisen rajat. Omantunnon ääni on silloin vaarassa venyä ja turtua.

Sisäinen eli omantunnon ääni, joka on ainoa yhteytemme Jumalaan, tekee meistä Jumalan työtovereita. Joudumme kuitenkin kohtaamaan niin läheistemme kuin työyhteisöjen jäsentenkin ohella myös tekniikan eri muodoissaan tuomat algoritmiset todellisuudet. Kysymys kuuluukin, miten säilytämme yhteyden omaantuntoomme voidaksemme elää Jumalan työtovereina, sillä omatunto on kuin lihas, joka käyttämättömänä näivettyy.

(Kirjoitus on julkaistu alunperin Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissa.)