44. Kysynnän ja tarjonnan laki

Vuorisaarnan ensimmäinen huipennus päätyy herkistyneen omantunnon täydellisyyteen. Toinen huipennus kulminoituu työtoverien, Jumalan ja ihmisen keskinäiseen vuoropuheluun, eräänlaiseen tehtäväjakoon, toimintasuunnitelmaan. Se jakautuu yhtäältä alhaalta nousevaan pyyntöön rukouksena ja toisaalta ylhäältä annettuna lupauksena tulla kuulluksi.

Näyttökuva 2019-3-13 kello 20.13.17

Vasta tämän jälkeen edelleen alhaaltapäin pyydämme sitä, mikä mielestämme on tärkeintä eli antamaan ”meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme”. Ihmisen tarkoitus ei ole lintujen tai muitten eläinten tavoin käyttää aikaansa vain ruuan etsimiseen, vaan edistää henkistä kasvuaan. Siksi ylhäältä kuuluu vastaus, että kaikki mitä syötte, juotte ja millä itsenne vaatetatte, teille ensin etsimänne valtakunnan eli oikeudenmukaisuuden ”ohessa annetaan”.

Kysymys on puhtaasta kysynnän ja tarjonnan laista, ihmisen alhaalta nousevasta rukouksesta ja Jumalan ylhäältä antamasta lupauksesta. Jos Jumalan tarjousta leivän, juoman, vaatetuksen ja kaiken muun sosiaalisen hyvän jakamisesta kaikkien kesken oikeudenmukaisesti ei ihmisten toimesta hyväksytä, tarjous raukeaa. Jos Jumalan valtakunta ei ”ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta (oikeudenmukaisuutta) ja rauhaa ja iloa” tässä nimenomaisessa järjestyksessä, silloin vuotuiset tuloneuvottelut leivästä, juomasta ja muusta hyvästä yhtäältä valtion, kunnan ja kirkon työmarkkinalaitosten sekä toisaalta työntekijäjärjestöjen – myös pappisliiton – kesken ovat paitsi lähtökohdiltaan marginaalisia niin myös kansalaisia eriarvoistavia ja tuiki jumalattomia. Näemme kirkonkin kääntäneen evankeliumin vastakohdakseen.

Vaihtoehdoksi jää ruuan ja muitten tuotteiden hankkiminen sieltä, mistä ne saadaan halvemmalla, missä tuotantokustannukset esim. lapsityövoiman käytön tai muun riiston vuoksi ovat edullisimpia. Tässäkin väistämme vastuumme syyttämällä ahneita liikemiehiä, maahantuojia ja politiikkoja, vaikka itse teemme ostopäätökset halvimman mukaan. Globaalin kanssakäymisen kehittyessä myös maan oma tuotanto siirtyy halvemman palkkatason maihin, mikä entisestään vaikeuttaa työtä vailla olevien omien kansalaisten asemaa. Käännämme vuorisaarnan anti-vuorisaarnaksi sanoen; Älkää etsikö ensin Jumalan valtakuntaa, älkääkä hänen oikeudenmukaisuuttansa, niin silloin ette myöskään saa sen ohessa sitä, mitä söisitte, mitä joisitte ja millä itsenne vaatetatte, vaan joudutte kaikesta siitä keskenänne taistelemaan.

Oikeudenmukaisuuden tarjous 2000 vuoden takaa odottaa yhä hyväksyntää ahneudeltamme.

(Kirjoitus on julkaistu alunperin Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissa.)

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s